Kasvatusta vuodesta 1987

Historiasta

Kennelnimi Tachetee myönnettiin vuonna 1986. Tachetee on ranskaa, ja se tarkoittaa pilkullista. Kennelnimi viittaakin dalmatiankoiriin, joilla kenneli aloitti kasvatuksen. Alkuun kennelnimi oli Tarja Tuomiston ja Reijo Mikkelssonin hallussa ja kenneli toimi pääkaupunkiseudulla.  Kaiken kaikkiaan dalmispentueita syntyi yhdeksän kappaletta. Kennelin kasvateista 10 saavutti muotovalion arvon ja Tachetee Amfitryonista tuli myös Maailman Voittaja 1990-luvun alussa. 
                                                       Tachetee Flirtti Fatima "Halla", kuvaaja Heli Hiipakka

Nykytilanne

Nykyisin kennelnimi on Tarja Tuomiston nimissä, ja toiminta jatkuu Pohjois-Satakunnassa Kankaanpäässä. 

Vuodesta 2004 kennelissä on kasvatettu kaukasianpaimenkoiria, ja ensimmäinen suomenlapinkoirapentue syntyi vuonna 2006. Australianterrierikasvatus on ollut todella pienimuotoista;  ensimmäinen australianterrieripentue syntyi vuonna 1993 ja toinen  vuonna 2009.

Kasvatustoiminta tulee jatkumaan pienimuotoisena kotikennelinä keskittyen kaukasianpaimenkoiriin ja suomenlapinkoiriin. Osa kennelin koirista on yhteisomistuksessa, ja osa nartuista asuu sijoituskodeissa. Haluan pitää kotona kohtuullisen määrän kotikoiria seurakoirinani. Ne toimivat treenareinani lenkeillä, muutoin harrastan niiden kanssa lähinnä koiranäyttelyitä. 

Kaukasianpaimenkoirat

Ensimmäinen omistamani rodun edustaja on Mörkömaan Beedrill "Silkki". Sisarensa Mörkömaan Pidgeoton "Taran" kanssa ne ovat kennelin kantanarttuja. 

Alkaen vuodesta 2003 olen tuonut kolmetoista kaukasianpaimenkoiraa eri maista ja eri linjoista. Niitä on tarkoitus käyttää jalostukseen, mutta kaikki tuonnit eivät ole olleet tässä mielessä onnistuneita. Rotuna kaukasianpaimenkoiraan on huomattavasti vaikeampi perehtyä kuin vaikkapa suomenlapinkoiraan tai australianterrieriin johtuen Suomen pienestä kaukkarikannasta. Harrastan koiranäyttelyitä, ja varsinkin ulkomaisissa suurnäyttelyissä olen oppinut paljon rodusta sekä solminut hyödyllisiä kontakteja ulkomaisiin kasvattajiin. Venäjän kielen taitamattomuus asettaa kuitenkin lisähaastetta rotuun perehtymisessä. 

Kaukasianpaimenkoirien jalostuksessa tavoitteenani ovat ulkonäöllisesti oikeaa rotutyyppiä edustavat, hyvärakenteiset ja hyvin liikkuvat kasvatit. Kaukasianpaimenkoiralla tulee olla vahva pää, jossa vahvuus jatkuu leveistä poskista kirsuun ilmentyen leveänä alaleukana. Otsapenger ei saa olla mastiffimaisen korostunut, ja silmät eivät saa olla pyöreät ja liian suuret. Missään tapauksessa silmäluomet eivät saa olla roikkuvat ja huulien tulee olla mahdollisimman tiiviit. Korvien tulee olla korkealle asettuneet ja päälaen leveä ja tasainen. Pään sivuprofiilissa kuononselkä on samassa linjassa kallo-osan kanssa. Ihannekaukasianpaimenkoiran ei tarvitse mielestäni olla suuri, sen sijaan se ei saa olla rungoltaan kapea. Kaula saa olla lyhyt kunhan koiralla on hyvin erottuva säkä, joka antaa kaukasianpaimenkoiralle ryhtiä. Mittasuhteiltaan kaukasianpaimenkoira saa mielestäni vaikuttaa töpöjalkaiselta, edellyttäen että sillä on vankka runko.       
Arkoja ja vihaisia kaukasianpaimenkoiria ei tule käyttää jalostukseen. Ihannekaukkari on tasapainoinen koira, ja agressivisuutta oman reviirinsä ulkopuolella ei tule hyväksyä.

Kaukasianpaimenkoirat ovat tyypillisiä laumanvartijoita: suuria, vahvoja, ihastuttavia ja aika ajoin vaativia koiria. Niiden käsittelyssä tulee olla varmaotteinen, mutta erittäin reilu. Kaukasialaiset eivät ajattele olevansa ihmisen palvelijoita vaan ne ovat itsenäisiä ajattelijoita.  

Suomenlapinkoirat 

Ensimmäinen suomenlapinkoirani on Mopedimuorin Ehkä Hihitän "Niisi". Olin ihastunut parkin väriin, ja tyydyin uroskoiraan, koska narttuja ei ollut saatavilla.  

Suomenlapinkoirissa minua viehättää niiden monimuotoisuus, värien kirjo ja iloisuus. Rodun kanta on tyypiltään varsin epäyhtenäinen perustuen alkuperäisen lappalaisen koiran paikallisiin kantoihin. Lapinkoirat ovat nöyriä, kontaktihakuisia ja nopeasti oppivia koiria, joiden kanssa onkin mukava harrastaa vaikkapa agilityä ja tottelevaisuutta. Vaikka ne ovatkin hyviä harrastuskoiria, ovat ne perusluonteeltaan enemmän paimenkoiria kuin palveluskoiria. Päinvastoin kuin  kaukasianpaimenkoirat, ne ovat hyvin sosiaalisia, ja tulevat normaalisti toimeen pienenä laumana.

Rotumääritelmän ulkomuototavoitteen mukaisten suomenlapinkoirien kasvattaminen on haastavaa. Toisaalta tässä kotimaisessa rodussa on hyväksyttävä monimuotoisuus ja pidettävä geenipohja mahdollisimman laajana. En pyri kasvattamaan näyttelykoiria, vaan pääpaino on mukavaluonteisten, mahdollisimman terveiden ja pitkäikäisten perhekoirien puolella. Ihannelapinkoirani on hyvin liikkuva, alkuperäiseen poronpaimennustyöhön rakenteeltaan kykenevä ja luonteeltaan soveltuva koira.     

Australianterrieri

Sain ensimmäisen australianterrierini "Lissun", Sassatown Juliannan, 1980-luvun lopulla, ja Tachetee kennelnimelle on rekisteröity vain kaksi pentuetta. Tämä pieni, peloton ja ajottain suuren egonsa takia itselleen vaarallinen rotu on aina touhukas ja valmiina aktiviteettiin. Terroristina laumassamme toimii nykyään ”Kirppu” EJV-06 Bluepepper’s Jumper.

Muu kennelaiheinen aktiviteetti

Olen suorittanut Suomen Eläinsuojeluyhdistys ry:n eläinsuojeluvalvojakurssin sekä Suomen Kennelliiton Kennelneuvojakoulutuksen, ja vuodesta 2005 olenkin toiminut kennelneuvojana Satakunnan kennelpiirissä. Koiranäyttelyiden kehäsihteerinä olen toiminut jo vuodesta 1988. Vuonna 2008 suoritin Tunnistusmerkintäkurssin ja Ulkomuototuomarikoulutuksen alkeiskurssin hyväksytysti.

Tällä hetkellä en ole aktiivinen rotuyhdistystoiminnassa. Dalmatiankoirat ry:ssä toimin aikoinaan aktiivisesti, olin mm. yhdistyksen puheenjohtajana usean vuoden ajan. Olen toiminut myös Australianterrierikerho ry:n ja Suomen Kaukasianpaimenkoirat ry:n hallituksissa.